Tämä on laulu kaipuusta teinivuosiin.
Vuosiin, jolloin kaikki oli jotenkin hirmuisen helppoa ja huoletonta.
Ei tarvinnut ottaa vastuuta juuri mistään. Toista se on nyt, kun pitäisi yrittää
ainakin leikkiä aikuista ja kantaa vastuu monista asioista.
Nuorempana ihastuminen ja rakastuminenkin oli niin yksinkertaista eikä ollenkaan
niin varsin vakavaa. Ehkä se on se aika, ja ajan mukanaan tuomat kokemukset,
joka meitä kaikkia muuttaa ja muokkaa niin,
että yhtäkkiä huomaa katselevansa maailmaa ihan erilaisten lasien läpi kuin silloin ennen.
Kai tätä elämää voi silti yrittää elellä rennolla otteella,
niin ettei tarvitse ottaa stressiä kovinkaan
monesta asiasta, jos sellaisen asenteen itsestään löytää.
Tästä kuitenkin nyt ikkunalautapohdintaa
"olenko se minä vai onko se aika, joka on niin kovin muuttunut"-tyyliin, olkaapa hyvät !
