Halusin kokeilla jotain tavanomaisista sävellys-sanoitusrutiineistani poikkeavaa, kun löysin vanhan muistikirjan, johon olin kirjoitellut viimeisen kymmenen vuoden varrella lyhyitä runoja.
Käänsin yhden omista suosikeistani englanniksi.
Otin kitaran käteen ja soitin.
Niin syntyi Say anything.
Tinapilli on myös soitettu tähän suoraan yhden oton fiilistelynä.
Tällaisesta runosta käänsin kappaleen.
Puhuttaisiinko vaikka kaloista.
Niistä kaloista, jotka hehkuvat kaikissa
hopean ja kullan sävyissä.
Puhuttaisiinko joesta,
joka vuolaana virtaa,
niin kuin sydämeni tunto,
joka kasvaa kasvamistaan.
Voisitko katkaista hiljaisuuden välillämme?
Puhuttaisiinko vaikka säästä.
Auringon kirkkaudesta tai
siitä, kuinka sadepilvet saapuvat kesän jälkeen
pohjolaan niin pian ja arvaamatta.
Tai revontulista, jotka värittävät
taivaan niin kovin kirkkaasti.
Sydämeni pakahtuu.
Voisitko katkaista hiljaisuuden välillämme?
Siinä toisella puolen huonetta Sinä.
Sinä ja silmiesi katse.
Sinä hymyssä suin.
En vain ymmärrä.
En ymmärrä.
Puhu. Puhu. Puhuthan?
Kerrothan minulle?
Kertoisit minulle
miten sinä koet tämän kaiken.
Sano mitä vain.
Sano ihan mitä vain.
Tai älä mitään mikä oloni parantaisi.
Sanothan ihan vain jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti