Tämä on laulu elämän pienistä oivalluksista - siitä
kuinka ihanaa olisi vaipua talviuneen Muumien tapaan.
Tai jäädä vain sohvalle viltin sisään miettimään maailmaa kun lumi verhoaa maan.
Välillä mietin myös olenko syntynyt väärään maahan.
Syksyisin muistan sen aina, että kyllä tämä on minun maani.
Kun pohjoistuuli syleilee kasvoja ja puhaltaa hiukset sekaisin, tiedän, että
rakastan jokaista muutosta, jotka vuoden ajat tuovat mukanaan.
Kaiken tämän arkisen kiireen hetkellä olisi ihanaa oppia vain pysähtymään ja katselemaan.
Huolimatta siitä, että koko ajan pitäisi vain tavoitella pilviä ja tehdä tulosta.
Pieniä hyviä hetkiä on ne, kun joku ihminen pyytettömästi tekee toiselle pieniä rakkauden tekoja tai sanoo kauniita sanoja, niin että rintakehää puristaa onnesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti